Sieltä taas itseni löysin
kolosta syvästä, joskus hiidenkirnusta
hyörin ja pyörin
paikakseni, kodikseni luulin
sieltä joskus nousin
maailmaa ympärilläni vilkaisin, kuvittelin
haaveilin
sillä se oli ainut onneni
nähdä ja kuulla
sillä en uskaltanut
kotikonnuilta, kolosta lähteä
kokea ja tuntea
en uskaltanut
en
en voinut
mistään otetta saada
kestään
edes sinusta
jotta näkisin ja kuulisin
kokisin ja tuntisin.
Sieltä taas itseni löysin
kolosta
mahtavempaa tuulta odottamassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti