Omaa itseäni etsimässä,
kuka olisi arvannut, että se olisi näin vaikeaa?

Asemalla

Junan suruhuuto
merkkinä eroaviin käsiin
muistoihin katkeaviin

ja niistä tärkeimmät
sullottuina matkalaukkuihin

ja niiden joukossa
myös sinun muistosi

meidän muistomme
meidän kätemme


ne eroavat


sanon,
vilkutathan nyt
muistathan sitten
tulethan vielä,
ajattelen.


Ja niin

höyryinen kaipuu vain jää
kun rautainen tuuli sinut vie

Onni

Sateenkaari lattialla
käsi ikkunalla

kiinni saanut en
mutta löysin sen

tuon onnen
yksinkertaisen