Unituttuja

Mukavimmat unet ovat niitä, joissa minua ei tunneta.
Tuttuja kasvoja ei ole. On vain unituttuja, joita en todellisuudessa tiedä.
Joskus tuntuu kuin he olisivat kuitenkin olemassa jossain päin maailmaa.
Minäkin olen, unessa ja todellisuudessa.
Joskin vain olen eri muodoissa, eri paikoissa.
Vapaana kaikesta, muiden ajatuksista, omasta menneisyydestä, odotuksista.
On vain se hetki. On vain sen hetken unituttuja.

Älkää tulko uniini, en tahdo niistä lisää todellisuuksia.
Vaikka toivoisinkin niiden olevan.

Siksi ne ovatkin vain unia.

Kun vain opit olemaan, kyllä sinut joku huomaa.

II

Minä sen päätän.
Päätöksen ja langan päätän.
Heitän sen pois.



Mitähän se mahtoi olla?
Jotain turhaa kai.
Roskikseen se siis kuuluu,

eikä nyt tarvitse kierrättää. :)

I

Joskus ajatuksista kertyy niin iso ja sotkuinen pallo, ettei niitä pysty kellekään kertoa.
Ne kertyvät epäilyksistä, kysymyksistä, odotuksista... toinen toisiinsa punottuina.
Halu kertoa on ylitsepääsemätön, mutta toisinaan helpommalta tuntuu pitää ne itsellään.

Enkö voisi heittää sitä palloa roskikseen?

Sitä päivää

Hyvää ystävänpäivää, eritoten lukijoille... :)

Profiilikuvan vaihto

Tämmöinen kuva tuli tuherrettua tänne kun edellinen kuva ei oikein ulkoasuun sopinut (perfektionistin vikaa?). Postasin tänne myös sen takia erikseen, että se näkyisi isompana. :)
Omasta mielestäni onnistui oikein hyvin, tosin silmälasit puuttuvat... ei muuten näyttäisi luonnolliselta.
Tai sitten en vain tykkää piirtää niitä omakuviin. :P

Onko sekin lohduttamista,
kun on vain siinä, vierellä
ja kuuntelee?

Jo

Välitämme jo toisistamme.
Emme vain ole vielä tavanneet.
Tutustuneet.
Tunteneet.

En välttämättä usko Jumalaan, mutta uskon hyvään.
Toisaalta ne ovat mielestäni sama asia.

Jos ihminen oppii, että onnellisuus lähtee sisimmästään, niin mihin toista puolikasta tarvitaan? Perinteisenä romantikkona se ei taida omalta osaltani onnistua, vaikka ajatus kutkuttaakin. :)
Ei pidä unohtaa, että ihminen on sosiaalinen eläin, joten tuo ei ole ihan helppoa. Tarvitsemme läheisiä, ei pelkästään, että olisimme onnellisia vaan ollaksemme vuorovaikutuksessa jakaen arjen ilot ja surut.
Mutta entä puoliso? Jos meillä on ystäviä, niin eikö se ole tarpeeksi?
Luulenpa, että vastaus tähän piilee jossain paljon konkreettisimmissa asioissa.

Kommentit

Ne monet kommentit jotka jätin sanomatta, jos selittäisin ne nyt,
olisit jo ne hetket unohtanut.
Ainakin minua huvitti, ehkä vieläkin.

Rauhassa

Kirjoittaminen on paljon helpompaa.
On aikaa ajatella oikeita sanoja, pieniä yksityiskohtia.
Ettei satuttaisi toista.

Joskus siinäkään en onnistu.

Heipähei!
Päätinpä lopulta perustaa oman blogin. Lähiaikoina mieleen on tullut monenlaisia mietinnänaiheita ja ne ovat asioita, joita en välttämättä kellekään halua sanoa suoraan. Ehkä pelkään etten ole tyytyväinen kuuntelijan reaktioon? Sitä ongelmaa sitten vaan parantelemaan.
No, oma blogi siis tuntui parhaimmalta vaihtoehdolta purkaa joitain ajatuksia. Laitan tänne varmaan myös omia tekeleitä ja muuta sälää, katsotaan nyt mitä tästä tulee. Toivottavasti jotain hienoa.
Ja toivottavasti mahdolliset kielioppivirheet eivät häiritse kovin paljon.